Vuonna 2019 lupaan, että...

1. Antimatkustaja seikkailee jälleen.

Siihen on monia syitä ja se on loppujen lopuksi ihan sattumaa, mutta totuus on tämä: en ole käynyt ulkomailla kolmeen vuoteen. Sen sijaan olen löytänyt uuden ulkomaanlomakohteen Hangon saaristosta, ja olen ihan koukussa tähän uuteen todellisuuteen.

Tiedän tiedän. Tämä kuulostaa tsiisustelulta. Ja sitä se itse asiassa onkin. Ei-matkustamisen hienous aukesi itselleni vasta, kun julma kohtalotar päätti riistää minulta rakkaani, tikahduttavan kaukokaipuun ja siihen liittyvän iänikuisen hingun siirtyä lentokoneella maasta toiseen. Kyllä, teki kipeää. Ja kyllä, oli tarpeellista ja hyväksi.

2. Pihtari-Pike ja Skotti-Pena venyttävät penniä.

Vuosi tuo tullessaan nihkeitä palkkakuitteja, osa-aikatyötä ja opiskelua. Mikäpä sen parempi tekosyy viedä lohas-kuluttajuus ääritappiinsa! Luvassa älä osta mitään äläkä ainakaan vaatteita -kausia, leftover-kokkailua, lasten huijaamista sillä että reissu kirjastoon on oikeastaan tuplasti siistimpi juttu kuin kolme tuntia Hoplopissa, ja monia hikisiä reissuja jalkapatikassa ja polkupyörällä. Tunnelman kruunaa Skotti-Penan sitkeä taipumus kantaa turuilta ja toreilta kotiin kaikki löytämänsä irtain, olipa kyse t-paidasta tahi ruuvimeisselistä.

Haa, puolukka! Pitääpä poimia talteen.

3. Ärsyynnyn jostain ajankohtaisesta,

 ja se on sitten sen mielenrauhan menoa.

Viimeksi poltin päreeni Twitteriin - maailmaan, jossa mikään ei ole enää hyvin ja naama on kroonisesti väärinpäin päässä. Nyt sitte oikeesti! Tässä maailmassa on vakavampia ongelmia ja tärkeämpiä puheenaiheita kuin palkitun toimittajan raastava tuska siitä, että jossain kohtaa Helsinkiä autotie on aurattu ja jalkakäytävä ei (ja lunta on kuvan mukaan maassa kaksi senttiä), ja "lastenvaunuja pitää työntää sohjon puolella".

Minusta on hyvä, että ne lapset istuvat siellä vaunuissa eivätkä esimerkiksi asu kaatopaikalla.

4. Saan nolla instapistettä.

Ihkujen epätodellisuuksien kuvanarniat ja blogiorgiat ovat ihan mukavaa eskapismia, mutta en minä semmoista osaa. Viimeksi, kun yritin tehdä jotain salonkikelpoista ruokakuvaa, lopputulos näytti mämmiltä, vaikka kuinka koristelin ja pipersin. Äh, en jaksa.

Eksoottista perinneruokaa merten takaa. Bon appetit vaan sinnekin.

5. Lässytän liikaa lapsistani.

Miten pystyy olemaan löyhöttämättä sillä että on maailman hienoimpien tyyppien emo, jos täällä meillä kotona joku yhtäkkiä maalaakin esimerkiksi näin hienoja pääsiäismunia? Vinkkejä patologisen äitibräggäilyn hillitsemiseksi otetaan vastaan.

Hyvää uutta vuotta!