Olin yhdessä tosi hienossa valokuvanäyttelyssä. Sen nimi oli Kotini on metsä. Näyttely on syntynyt osana suomalaisten metsäsuhteita pohtivaa projektia. Sen yksi kantava teema on se, että meillä suomalaisilla on metsään ihan omanlainen suhde, ja aika keskeinen osa sitä omanlaisuutta on monimuotoisuus; metsänomistaja, luontoaktivisti, metsästäjä, biologi ja monitoimikoneen kuljettaja muodostavat metsään kukin omanlaisensa suhteen. Ja kuitenkin näyttelystä jäi käteen sellainen ajatus, että kenenkään metsäsuhdetta ei tarvitse kovin paljon raaputella, kun pinnan alta löytyy hyvin syvällinen ja henkilökohtainen ulottuvuus - metsällä on taipumus koskettaa. Metsänomistaja, joka tekee aukkohakkuun, saa ehkä metsästä tilinsä - mutta samalla hän voi jollain aivan erityisellä tavalla rakastaa sitä tunnetta, kun hän näkee, miten nopeasti uudet taimet alkavat kurkottaa kohti taivasta. Metsässä on jotain ikuista, meistä piittaamatonta. Jos haluat kurkistaa Kotini on metsä -projektin tarinoihin ja kuv...