Kurppakupla

Olen aika hyvä vaihtamaan lennosta mielenkiinnon kohteita, mutta pari asiaa on pysynyt kyydissä. Yksi niistä on juokseminen - jos sillä tarkoitetaan myös sellaista etanavauhtista laahustusta, jossa minä olen kilvoitellut alle kolmekymppisestä asti vaihtelevalla intensiteetillä. Toukokuussa kaivoin rakkaan liikuntamuodon naftaliinista pitkähkön tauon jälkeen. En juokse pitkiä lenkkejä, sillä kyseessä on nautinto, ei suoritus. Käyn lenkkipoluilla tai metsäpoluilla vähän fiiliksen mukaan, ja sääntöihin kuuluu, että lenkin voi ilman muuta keskeyttää, jos sattuu löytämään sieniä.      Tämä on tarkoitushakuinen valinta; viestin sillä sisäiselle lapselleni, että vaikka liikun, kaikki on silti ihan ok ja maapallo jatkaa pyörimistään. Suhteellani liikuntaan on ollut surkeilla tapahtumilla ja olosuhteilla kivetty alkutaival, josta lisää joskus tuonnempana. Olen liikkuja, jonka pitää alinomaa muistuttaa itselleen, että liikunta ei ole itseen kohdistettua väkivaltaa eikä suorittamis...

Auvoisaa elokuuta! Jos tässä viikon sisällä olen jotakin ajatusta kuullut toistettavan, niin sitä, että on ihanaa kun koulut alkoivat. Sitä mieltä ovat toki myös meidän tuore eskari ja ekaluokkalainen, mutta se on vielä pientä. Äidit vellovat kollektiivisessa euforiassa, jonka paksuutta on vaikea sanoin kuvata. Olen törmännyt jo ainakin pataljoonaan äitejä, jotka huokailevat, miten ihanaa tämä on. Olen yksi heistä. Se, että istun tässä kahvikuppini kanssa keittiössä ypöyksin ja nautin hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä, herättää minussa jonkinlaista närkästystä itseäni kohtaan. Huonoa omaatuntoa. Mikäs nyt on? Eikö onni kelpaa, nirppanokka? Ainakin vuosikymmenen ajan sinkuttelin, etsin sitä ihmistä, jonka kanssa asiat natsaisivat ja voitaisiin rakentaa jotakin yhdessä. En osannut etsiä oikein. Sitouduin systemaattisesti ihan vääriin ihmisiin. (Sen huomasin tosin vasta yli kolmekymppisenä Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirjan äärellä .) Valmistauduin mielessäni viettämään loppuelämäni yksi...

KESKI-IKÄ Substantiivi Luokka: kehityspsykologia "Keski-iällä viitataan ikäkauteen, joka ajoittuu nuoruuden ja vanhuuden väliin. Se, mihin ikävuosiin keski-ikä sijoittuu, ei ole selkeää yksimielisyyttä.  Varmuudella keski-iän voidaan kuitenkin todeta alkaneen, kun yksilö leipoo perjantai-iltana selvin päin perunapizzaa ja kuuntelee Helmi-radiosta Elton Johnin kappaletta I´m Still Standing kanavaa vaihtamatta. Siitä huolimatta, että yksilö on sallinut itselleen pitkän nuoruuden, hän viettää tänään 8-vuotishääpäiväänsä. Levittäessään pizzapohjalle tuorepestoa hän tulee ajatelleeksi hivenen haikeana mutta hymy huulillaan, että tämä saattaa hyvinkin olla hänen tähänastisen elämänsä onnellisin hetki."    

Olen herännyt kirjoittamattomuuskoomasta. Kooman etiologiaa: jos kirjoittaa työkseen ja tuottaa opintojen takia joka käänteessä viiden sivun esseitä, voi näköjään äkkiä alkaa tuntua siltä, että minkä tahansa asian reflektointi tviittiä pidemmässä kirjallisessa muodossa on turhaa. Miksi kirjoitan, kenelle tai mihin tarkoitukseen? Ketä kiinnostaa? Mitä väliä sillä on, mitä minä kaikista maailman ihmisistä täällä pohdin ja ajattelen? Aika usein tuntuu siltä, että tähän maailmaan ei tarvita enää yhtään enempää sanoja eikä sanojia. Kaikki tässä maailmassa on jo vähintään kertaalleen sanottu. Maailma on täynnä esimerkiksi kirjastoja, jotka ovat täynnä kirjoja, joita ihmiset ovat jo aikoja sitten lakanneet lukemasta. Tunnen kirjaston myyntihyllyllä aina epämääräistä surua. Kirjat, joita kukaan ei enää halua avata, ovat kuin kuolleita. Niiden ruumiita myydään eurolla minun kaltaisilleni, jotka säälivät niitä ja haluavat antaa niille vielä hetken tekohengitystä, ennen kuin ne vetävät viimeis...